Sanoja taskun pohjalta & muita tarinoita

18.11.2014 ässä toppaliivin hihassa

kun unohtaa hetkeksi pelot ja huolet, huomaa olevansa onnellinen.

katsoin ympärilleni ja lopetin huitomisen. sohvan toisesta päästä toiseen päähän ei ole pitkä matka ja se matka kannattaa kulkea. äänesi kaiku on lempeä korvissani, tuutulauluusi uskallan sulkea silmäni.

miksi haudot minua hihassa. miksi pelkäät.

8.10.2014 sain kuun punastumaan

ja siinä istuessani kun ymmärsin voivani vaihtaa nimeni muhammadiksi, muistin miltä se tuntuu, kun kävelee ensimmäistä kertaa. kun sanoo ensimmäisen sanansa. miksi poljen jarrua, kun lapsi kiljuu ilosta juostessaan. mitä pelkäämme.

olen kotona — olen kanssasi. kun kaikki on helppoa, luonnollista. vaikka olisin muhammad, vaikka kylpisin uusien sibeliusten ja aaltojen kanssa. vaikka mitä tahansa. ei ole mitään parempaa kuin olla kotona.

jätin oven raolleen, tule kotiin kun haluat.

18.5.2014 näin kerran unta, että olin taivaassa

toivon hetkellä välähtää kirkas tähti taivaalla. ei niin kirkas kuin luulisi, mutta tarpeeksi kirkas muistuttamaan uudesta elämästä. uudesta ajasta, mahdollisuudesta.

muistuta minua, että muistan muistuttaa sinua, kuinka paljon muistutat minua ja kuinka hyvältä se tuntuu. ja kärsimys luo kontrastin, se määrittää tunteitteni väkevyyden. itkiessäni kasvatan seuraavan hymyni lämpöä.

kuuntele, kun puhun sinulle. kuuntele tarkkaan. olen matkannut, kääntynyt ja palannut. kaikki matkamuistot käsissäni seison aivan edessäsi. katso nyt näitä käsiä, syvimpiä solujani: älä pelkää mitään. näytän sinulle taivaan.

21.1.2014 siunattujen unien ääniä

minä elän. kaikkialla mahdollisuuksia, ei pelkoja. nyt lennätyttää, nyt lennetään. vain eläen tässä hetkessä voin haaveilla tulevaisuudesta. ja vain haaveilemalla voin elää tässä hetkessä.

päivä, jonka haluat muistaa. niin kuin se, kun mustavalkoiseen pirttiin kannetaan naapuruston ensimmäinen väritelevisio ja tuntuu kuin pihan lasten kurahaalareissakin olisi enemmän väriä kuin ennen. tai niin kuin se, kun kaverukset päättävät heittää suihkepullon kytemään nuotioon ja jäävät jännittämään räjähdystä. kumpikaan ei pelkää ja molemmat tärisevät pelosta. mitä lähemmäs nuotiota uskaltaa mennä, sitä paremmalta tuntuu. nuoren pojan riskinottokyky on järjetön, se on tunnetta.

käsivarret sivuilla suorina. tuuli, puhalla, vie minua. en halua tanssia, kuiskaa minulle vauhtia. pidä hyvänä.

19.1.2014 huuto hiljaisuudesta

alastomat seinät kättelevät kuin majatalon isäntä oven suussa — tervetuloa ja hyvää matkaa. henkäyksesi epävarma vire tehostaa kysymyksiäni. kuka olen, miksi olen. ainakin olen luonut nahkani, jos en muuta. aika pitkin askelin, harppauksin. sipsuttaisin mielelläni.

on vapauttavaa olla haavoittuvainen. ja tyhmä. ja epäonnistua. tarinan loppuratkaisu olikin ristiriidan hetki, kuka olisi arvannut. vai onko nyt vasta kyse tarinan hahmojen esittelystä. nukuinko, onko tämä eri tarina. kai tärkeintä on, että tarina on hyvä.

yön ei tarvitse olla synkkä ja myrskyinen aloittaakseen hyvän tarinan. ja nythän on yö.

24.6.2013 aurinkoni, sateenvarjoni, kurkkumajoneesini

näillä leveysasteilla aurinko laskee joka päivä — noustakseen aamuun uuteen. antaakseen yölle yönsä. ja vaikka yö sitoisi silmäni ja sulkisi suuni, en pelkää: kuljet vierelläni. en pelkää mitään — ja pelkään sadettakin, jos pelkäät pitää kiinni sateenvarjostamme.

huomenna on kaksikymmentäkuusi vuotta kulunut aikaa ja jokainen päivä ja jokainen yö ovat osa minua. arvokkaimman perinnön olen jo saanut: puhumisen kulttuurin. hyvän elämän lähteen.

arjen varjot antavat ymmärtää, että sillä on merkitystä kuka tiskaa tai mitä syödään. todellisuudessa olen tässä ja se on merkityksellistä. niin kuin valot ja varjot, luon merkitykseni sinussa, en minussa. olen polvistunut: ole varuillasi ja halaa minua.

31.5.2013 menu on täynnä pelkkiä jälkiruokia

minkälaisessa savussa olen sukeltanut, olen kuin ajassa palannut. mihin olen saapunut. mitä olen löytänyt. vai olenko vain ymmärrykseni rajalla ilman apupyöriä.

toisinaan ja silloin tällöin on luotava nahkansa. kuka minä olen, se ei ole tärkeää. tee minusta tärkeä, tee minusta totta ja anna minulle nimi — loit nahkani. emme ole käärmeitä, emme kättele, mutta halata sopii.

ja voin kuiskata hymy kasvoillani maailmalle: olen aina alussa, mutten koskaan tyhjä.

28.5.2013 hehkuvana hiilenä

tänä yönä on kai otollista herätä. yksi pitkä puhallus ja olen tässä. en mitään lampun henkeä leikkimässä, vaan todella tässä.

kertasin jokaisen vuosirenkaan ja se tuntui hyvältä. niimpä jalat jälleen saatuani ajattelin ottaa itseni kiinni. ottaa kiinni, pysähtyä ja ajatella. kaipasin sinua jo ennen kuin tiesin olemassaolostasi. siis ajattelin vain kysyä, että jos voitaisiin kasvaa yhdessä.

olen todella tässä. syli avoinna ja silmät kiinni, ei mitään tarinoita tai taka-ajatuksia. vain valmiina seikkailuun spontaanisti, heti teidän jälkeenne.

26.6.2010 juhannustaikoja ympäri vuoden

aidosti kylläinen. saanhan viedä loput kuitenkin kotiin, saanhan.

sävyttää kaiken, peittää alleen ja ottaa viereen. se on kuin kääntäisit sivua: valmis, onko meillä otsikkoa.

en ole edes sokea, ei tarvitse olla. löysin polkuni.

22.12.2009 sanomattomia sanoja metsässä

olisi luonnollista puhua siitä, kuinka kaiku nostaa jalat ilmaan. sillä se todella voittaa laulut ja runot. heittäytyisin pallomereen ja huokaisisin: kerrankin, viimeinkin. en uskalla, varpaistani kiinni maassa. niin peloissani, että siitä voisi puhua.

tai siitä, kuinka jää on kirkas ja kutsuva. tai siitä, mitä lumihiutale tekee mielelle. tai edes siitä, minkä värisiä syksyn lehdet olivat. sillä ne todella olivat, värikkäitä.

tai kissasta. tarkoitan sitä kauneutta, kun näen itseni sinussa. tai en tiedä. ehkä näen sinut sinussa. tai ehkä kauneutta on nähdä sinut, tuntea. ehkä pidän vain kaiun äänestä, omasta äänestäni.

silti ja juuri siksi olen hiljaa.

4.11.2009 prinssejä ja prinsessoja

väkevää ja sekopäistä. se on se hetki kun menettää kyvyn puhua. sekunti sitten kaikki oli valmiina. suu auki, ei sanaakaan.

eiku. tai siis.

12.7.2009 shakkilautaa riittää vielä monta ruutua

epäonnistumisen pelko on keino kasvuun. kesäkuussa hymyilytti ja hymyilen vieläkin. kompastellen on saavuttava näyttämölle. kaatuen esiripusta roikkumaan. nousta jaloilleen ja heittää vitsi enkeleistä ja siipikarjasta.

ilon ja surun kyyneleet ovat samanlaisia.

16.4.2009 tekosyitä ja muitakin syitä

tukka sekaisin kuin pää. ja miten nyt, tällä sekunnilla, pitäisi olla kaikki, tehdä kaikki. ja olla rennosti. vielä hymyilyttäisi kesäkuussa, se olisi sitä.

naurattaa niin paljon, että itkettää. enkä ole kuitenkaan itkenyt, en nauranut. kittasin teetä, leffoja. elämä on iloa valituksen, itkun ja vaikerruksen keskellä. jotain kaunista, kuin katse ihmismerestä, niin kuin yksi välitunti ilman riitoja.

15.2.2009 orjamarkkinoiden vetonaula

eikä se ole kannustusta, ei liioin surkutteluakaan. isompia me olemme, enemmän meissä on. itsemme orjia silti. elämän pitäisi olla tapojen, ennakkoluulojen ja arjen brutaalia murskaamista.

todellisuudessa vain odottelen nyrkit suussa uuden eastonin saapumista.

15.1.2009 vastaanottoja, irtiottoja

elämänsä huutamista ja pelkoa. kuin kääntäisit kelloja kylmästi eteenpäin, sama efekti. niin monta kaunista laulua, taulua. surusta, turhuudesta, hymyn ripauksesta ja ihmisyydestä. taidan, ihan pikkusen, purra alahuulta.

13.9.2008 laminoinnin semiammattilainen eli sano mua kopiovastaavaks

olisinpa minäkin elementissäni. niin kuin kirpeitä vadelmia pomppimassa vastapaistetun kananmunan päällä, jotain naurettavan tuoretta ja puolihullua. tonttulakki päähän ja pihalle keräämään rakeita sateen jälkeen. välillä on vaan pakko laulaa olo paremmaksi.

13.8.2008 pari poirottia, jurismia ja sen sellaista

tuulenvire syksyisen sateisessa loppukesässä sai napakarvat pyörälle, puhalsi huuliharpun soimaan. kun almanakka on täynnä merkintöjä, tulee hyvä olo. hyvä olo tuli myös, kun soittivat perään. no, ei aina viimeisen päälle, mutta ainakin parasta ennen.

11.7.2008 huomaamattomasti eteisessä

juokset luokseni, juokset kohti minua. kesä on ollut kylmempi kuin toivoit. minä en ole kylmä kuin kesä, en ole muuttunutkaan. vain kylmiä väreitä tunsit, kun päivä sinut ohitti. ei tuntunut missään, ei missään, sanoin.

mistään ei voi jäädä paitsi. paitsi, jos jää paitsi jostain, mistä olisi halunnut jäädä paitsi.

5.7.2008 en erota sormenjäljistä omiani

tunnen sinussa kodin. sinussa tunnen minut. myöhäistä kaikki on.

epämääräistä aikaa.

4.5.2008 sinäkin näytät todella kaukaa todella pieneltä

uskomatonta, miten alle minuutti vanhan tutun kanssa voikaan olla enemmän kuin mitä muistat koko huhtikuusta.

kun aika kuluu niin nopeasti, ettei sitä tahdo saada enää kiinni - niin onko se sitä, että menee liian hyvin, ettei ole ehtinyt tippua tuolilta - vai onko se sitä, että on tippunut jo niin syvälle, ettei ole huomannut, kun tuoli vietiin pois. joka tapauksessa, tuntuu hyvältä.

10.3.2008 kun punahilkka punastui

minusta tuli pirkko. poksahti vaan. mukavaa on ollut, terveiset kotiin. voiko ihminen olla liian oma itsensä? pelottavan rento. kyllä jännittää saa vielä, usko pois. onhan sentään muutaman viikon päästä ensi-ilta, jos ei muuta.

yksi tyttö kysyi ihmetellen miksi minulla on niin pitkät hiukset. toinen tyttö kertoi pitävänsä pitkistä hiuksista miehillä. kolmas luuli liaaniksi. ei se sattunut, ei mikään satu. en minä ole mikään satusetä.

23.2.2008 shortsit ja kuiva hiekka

aamulla oli kevät. aurinko painosti maata ja niinpä maa pilkisti esiin. ei minun ollut kylmä, vaikka pidin kaulahuivia. halusin jo aurinkotuoliin. eteenpäin, eteenpäin. pää täynnä räkää ja väsyttää. no se on lauantai se.

14.2.2008 liian suuret hampaat

se on se tunne, tunnet kuuluvasi porukkaan. teippi pois suun edestä ja kädet heilumaan. jotain positiivista. hellitä jo! tekee niin kuin hyvältä tuntuu. kestää niin kauan kun aikaa siihen käyttää. siinä vasta elämänkoulua. ja voi, se punainen auto oli aito, vaikka olikin vain paperia. hymyilyttää.

13.2.2008 rottatyttö ja 38 pientä jalkaa

päivä ennen ystävänpäivää. mielettömiä värähtelyjä. maisemat olivat kauniita, vaikka taaksemme jäi vain loskan puremia kerrostaloja. pysähdys toisensa jälkeen olimme perillä pisteessä, josta ei enää voinut paeta. samaan aikaan tunsin itseni hölmöksi, mutta teki silti mieli vain nauraa. hämeenlinnassa aurinko työnsi pilvet pois. kuin tyhjään se hävisi. niin kovaa kotona pyrytti. eipä ole ennen katto lähtenyt autosta irti. tosiaan, arki ei pure.